Jo viime syksynä aloimme Marika (Lahtinen) ja minä Tintti (Widén) haaveilla matkasta Saksaa katsomaan koiriemme Hiskin (Ninepin's Velvet Titan) ja Rasmuksen (Kö-Pi's 599 Happy Panda Leoff) kotimaata; suuntana Rasmuksen kotikennel Pohjois-Saksassa sekä poikien isäin kasvattaja.

 

Kun sitten aikanaan huomasimme, että heinäkuussa Tanskassa neljän päivän Inttinäyttely turné, niin päätimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Matkaa myös lyhennettiin niin, että käydään Saksassa vain Rasmuksen kasvattajalla. Kun asiaankuuluva paperisota oli hoidettu, matkat ja yöpymispaikat saatu kuntoon niin jännityksellä odottelemaan kesäloman alkua ja matkaa.

 

24.8-06 auton nokka kohti Turun satamaa. Jännättiin kuinka pojat suhtautuu laivaan. Turhaa jännitystä, nuoret miehet olivat niin kuin ei mitään. Vähän tuo kannella oleva pissapaikka tuotti hankaluutta ,se meinaan HAISI. Rasmus sinne lopulta meni, mutta Hiski hienona miehenä kasteli sen vaan kaukaa.

 

Aamulla ajo ulos Tukholmasta sujui mukavasti kiitos Hertan (autonavigaattori) joka matkan ajan ohjasi kulkuamme. Kerran Hertta tosin suuttui meihin niin ,ettei pariin tuntiin sanonut sanaakaan. Tapaus sattui Etelä-Ruotsissa kun tie oli siirretty kulkemaan toiseen kohtaan ja Hertan mukaan me ajoimme pellolla vaikka se käski kuinka kääntymään tai tekemään u-käännöksen.

Taukopaikka Ruotsissa.

Katseltiin sitä vähän nähtävyyksiäkin.

 

Muutamat pakolliset pysäytykset ja lauttamatkat kun oli suoritettu ja takana reilu 900km saavuimme Gross Niendorffiin

 

Gross Niendorff

 

ja Kö-Pi's 599 kenneliin Bärbelin ja miehensä Dieterin hellään huomaan. Meille oli varattu ihan oma huoneisto talosta omalla pihalla. Köpi's koiria löytyi talosta n.15kpl iältään 10kk-14-v. Yksi koira oli tullut sinne hoitoon ja kun seuraavana päivänä saapui Happy Panda’s -kennelin pitäjä Christina Westing kahden ystävänsä ja kahden koiransa kanssa, niin oli siinä lampureita kasassa aika mukava määrä.

 

Kotikennelissä.

 

 

 

Hiski Christinan (Happy Panda-kennel) käsittelyn jälkeen.

 

Keskiviikkopäivä sujui koiria ihaillessa ja trimmatessa, suomen- ,saksan -ja englanninkielen sekamelskassa. Lähtemättömän vaikutuksen tekivät meihin suloinen Tara (johon suorastaan rakastuin

 

   Kö-Pi's 599 Tarapaca

 

ja olisin ottanut heti mukaani, mutta en tajua miksi eivät antaneet ;o))komea Dolo sekä piskuistakin pikkuisempi ”sirkusklovni” Mini. Komea poika oli myös Christinan mukana ollut suomensukuinen Happy Panda’s Y'Midsummer Night's Dream. Lämpimien halausten ja jälleennäkemistoiveiden saattelemana lähdimme illalla ajamaan kohti Kogen pikkukaupunkia Tanskassa. Hertan ohjeiden mukaan hotelli löytyi hienosti, mutta se porttikongi, josta auto piti ajaa pihaan oli kapea ja tarkoitan siis todella kapea. Jos ei oltaisi käännetty peilejä pois tieltä niin menemättä oli jäänyt. Mielenkiinnolla katseltiinkin seinästä minkä värisiä autoja siitä oli ennen meitä mennyt... Se auton kääntäminen takapihalla nostaa vieläkin ihon kananlihalle. HUH!

 

Torstaiaamuna suuntasimme matkan kohti näyttelypaikkaa joka sijaitsi lähellä Kööpenhaminaa.  Brondby -hallin mahtavat nurmikentät oli käytössämme. Suomessa koko näyttely olisi ahdettu yhdelle tuollaiselle jalkapallokentän kokoiselle alueelle, mutta tuolla niitä oli kolme sekä yksi kokonaan myyntiteltoille ja yksi karavaanareille. Aamulla klo 8.30 kun saavuimme paikalle näytti auton mittari 27 astetta lämpöä. Ei ainakaan palella tarvinnut.

 Näyttelyalue

 

 

Koiria oli torstaille ilmoitettu 36 ,paikalla 5 lampuria Suomesta .Meidän urosten lisäksi kolme narttua.

 

Tuomarina:

 

 

Donna M. Cole, Kanada

ROP Dizzny's The Account of Isildul

VSP Danish Delight Good Vibration

Suomalaiset:

Urokset

Junioriluokka

 

Ex. 1w. CK BHK3 (sai myös SL:n vastaa kai Suomen KP:a)

Kö-Pi's 599  Happy Panda Leoff

 

Nuortenluokka

Ex. 2w. CK

Ninepin's Velvet  Titan

 

Nartut

nuortenluokka

Ex.1w

CK  Bluechannel Angelica

 

Avoinluokka

Ex.5w.

Blockhead's Pandora

 

2p.

Egor-Dego Bonadea.

 

 

Vähän ylpeinä poikien hienosta menestyksestä palailimme takaisin Kogeen ja majapaikkaan. Päivä oli ollut kuuma ja tarkoitan tosi kuuma. Onneksi Marikalta löytyi voidetta mun palaneisiin olkapäihin. Seuraavana aamuna heräilimme hölmistyen sään muutosta. Vettä tuli ihan kiitettävästi taivaalta. No, ei voinut muuta kuin kamat kasaan ja taas kohti näyttelypaikkaa. Koska teltta ei sitten mahtunut matkaan mukaan, yritimme parhaiten aurinkovarjoilla suojata poikia kastumiselta. Kummallakaan nyt ei toi karvapeite ole vielä kunnollinen joten pieni kastuminen ei niitä paljon haittaa. Rasmus näytti torstain Pu-kehässä muiden koirien rinnalla lähes kaljulta. Koira joka kisasi Hiskin kanssa nuorissa omisti karvaa varmaan kolmen edestä.

 

Tuomarina:

Robert Verhulst, Kanada

 

ROP Dizzny's The Account of Isildur

VSP Zottel's Got To Be You

 

Urokset

Junioriluokka

Ex.1w. (SL)CK

Kö-Pi's 599 Happy Panda Leoff

 

 

Nuortenluokka

Ex. 2w.

Ninepin's Velvet Titan

 

Nartut

 

Nuortenluokka

Ex.3w.

Bluechannel Angelica

 

Avoinluokka

Ex.2w

CK Blockhead's Pandora

Ex.3w

Egor-Dego Bonedea

 

Vain viisi urosta sai CK:n perjantaina niiden mukana toi meidän kakara, mutta Rasmus jäi sitten viidenneksi. Ihan tyytyväisinä pakkailimme likomärät tavaramme ja koirat lähtökuntoon. Vielä kun saimme madotukset kuntoon ja leimat poikien passeihin suuntasimmekin auton nokan kohti Ruotsia.

Vesisateen saattamina ajelimme kohti Södeltäljeä josta poikkesimme katselemaan naapurimaan maaseutua. Eipä se nyt niin hyvin tullut nähtyä kun oli pilkkosen pimeää. Tie mutkitteli, nousi ja laski. Aina vaan syvemmälle Ruotsin sydänmaille ajettiin. Alkoi jo usko Herttaan loppua ja lievä paniikki nostaa päätänsä ,että mihin me oikein olemme matkalla. Hertta ei pettänyt meitä tälläkään kertaa. Suoraa majapaikkamme oven eteen ohjasi, vaikka myöhemmin totesimme ,että ehkä olisi ollut parempi eksyä muualle.

Emäntämme oli ”unohtanut” meidän varanneen kaksi koirahuonetta, vaati maksua petivaatteista (bed and breakfast)eikä aamupalasta tietoakaan. Oli luvannut laittaa meille syötävää jääkaappiin kun aamulla lähtö niin aikaisin. Hyvin me kuitenkin huoneeseen mahduttiin. Aamulla n. neljän aikaan alkoi hevonen huutelemaan huomenia oven takana johon Rasmus tietty kaupunkilaiskoirana vastasi, ei niin hiljaisella äänellä. Sitten ukkonen ilahdutti meitä. Totesimme puoli viiden aikaan aamulla, ettei tästä nukkumisesta tule mitään ja poistuimme kohti satamaa. Onneksi laivalla saatiin nukuttua univelkaa pois. Suomen Turkkuseen saavuimme lauantai-iltana. Siinä sitten kotiin ajellessa, kuinka ollakaan, suunnittelimme uutta matkaa.

Tintti&Rasmus ja Marika & Hiski

 

 

Rasmus Saksassa.